Yksi kuva reissulta on kyllä pakko jakaa. Kämmäily kulkee ilmeisesti geeneissä. Sisko päätti tehdä drinkin malt whiskeystä ja dietti-kokiksesta ja no, saatiin päivän parhaat naurut. Se kyllä jopa uskaltautui juomaan kyseistä tuotosta!
Itse taas poden edelleen köyhä ritari -syndroomaa. Köyhät ritarit on ehkä maailman paras herkku, varsinkin tuoreiden marjojen ja kinuskikastikkeen kanssa, rasvaisina ja rapeiksi paistettuina. Mutta vaikka mitä tahansa teenkin, ne ei ikinä vastaa sitä tavoitetta, minkä ne ovat äidin tekeminä saaneet. Vähän aikaa sitten päätin taas rohkaistua ja kokeilla onneani. Ihan oikeaoppisesti liotin leipäpaloja siinä munamaitolitkussa kunnes olivat hörpänneet lähes koko nesteen ja yritin paistaa leipäsiä runsaassa rasvassa ensin ohjeen mukaan hiljaisella lämmöllä ja turhautuneena ritarien edelleen esittämästä kalvakkuudesta lisäsin lämpöä ihan kunnolla. Turhaan.
Ei jälkeäkään rapsakasta ja hyvinpaistuneesta herkusta. Kuvassa näkyvä valmis tuotos syntyi pitkän paistamisen jäljiltä ja näyttää lähinnä alkueläimeltä kalvakkaan olemuksensa ja hieman ameebanoloisen vetelyytensä perusteella. Aina ei tässä blogissa voi onnistua, mutta olisi se kiva edes kerran!
netta
