Arkistojen aarteita

Kaivoin arkistoistani muutaman kuva-aarteen muistuttamaan siitä tosiasiasta, että toistaitoiseksi ruuanlaittajaksi ei tule yhdessä yössä. Se vaatii pitkäaikaista omistautumista asialle. Valitan kuvien laatua, osa on otettu joko kännykkä- tai antiikki(aka. filmi)kameralla paremman puutteessa.

Ensimmäisessä kuvassa tekeillä jotain muuta kuin tonnikalapastaa. Kyllä, satuin huomaamaan että jostain syystä tonnikala on ollut hämmentävän yleinen ruoka-aine postauksissani. Tein siis nakkikastiketta, kun huomasin kattilassa pilkistäneen Pacman-nakinpalan enkä voinut lopettaa nauramista...

Tässä taas testailin kaupan hyllyltä löytämääni kakkuainesta, jossa tarvitsi vain lisätä jauheen sekaan neste ja kakku oli paistoa vailla valmis. Toki nyt aattelin sitä testata, kun halpakin se vielä oli. Ja hyvää. Ainoa vaikeus oli kammeta kakku irti kakkuvuuasta kauniina kokonaisuutena.

Kerran leivoin myös muffinin. Kirjaimellisesti. Taikina laajentui uunissa ihan järjettömässä mittakaavassa ja sen jälkeen näyttikin että uunipellillä oli vain kaunis taikinan sekä paperivuokien yhteensulautuma. Maku oli silti erittäin mainio.

Viimeisestä en edes sano muuta kuin sen, että jokin meni pieleen. Hyvin, hyvin pahasti pieleen.


Tämän myötä hyvää uutta vuotta mun puolestani. Olkoon ensi vuosi vähintään yhtä materiaalirikas kuin tämäkin. 

netta

Aina voi improvisoida!

Kyllä, hiljaiseloa on räpellysrintamalla ollut täälläkin suunnalla. Suurimpana syynä innokas rahansäästö ensi vuoden reissuja varten, joten tässä maailmankolkassa suuri osa aterioista on koostunut puurosta tai nuudeleista. Ruoista, jotka ovat halpoja, helppoja, nopeita sekä lähes mahdottomia mokata. Tosin tänään oli hyvin lähellä etten keittänyt nuudeleita pohjaan ja kirosinkin, että se olisi ollut oman kokkailu-uran ehkä suurin pohjanoteeraus, jota ei edes täällä olisi kehdannut mainita...

Mutta asiaan, päivän sana on improvisointi ja kuten otsikkokin sen jo sanoo, sille on aina aikansa. Juuri kun on lähdössä reissuun ja ruokakaapit ammottavat tyhjyyttään ei välttämättä jaksa enää läkseä einesostoksille vaan käyttää ne kaappien perukoiden viimeisetkin rippeet. Tonnikalapastaa tehdessä voi törmätä tilanteeseen, jossa tonnikalaa olisi kolmeen annokseen mutta kaikkea muuta vain yhteen, joten toimintaperiaatteena voisi pitää vaikka seuraavaa:

• Pakasta ylimääräinen tonnikala. (Joo, se kuulema kestää pakastamista. Mitään ei heitetä hukkaan!)
• Löydä jääkaapin perukoilta kesältä jääneitä kevätsipulin sipuliosia ja pilko ne ja heitä pannulle tonnikalan sekaan.
• Purista tomaattisosetuubista ne viimeisetkin pisarat, tarvittaessa leikkaa auki ja kaavi lusikkaa tai veistä käyttäen loppukin irtaimisto. Lisää vettä ja tee kastike. 
• Tarvittaessa kastiketta voi jatkaa vielä ketsupilla (joka on kyllä vähän pahaa), jos tomaattisose ei siltikään riitä.
• Makaronin loppuessa kesken voit hyödyntää vaikka lasagnelevyjä murtamalla siitä pieniä palasia ja keittämällä makaronin kanssa sen kymmenisen minuuttia.

Valmis ruoka-annos nyt ei ehkä ihan silmiä hivele, mutta on aivan hyvä saavutus silti. Sillä aina voi improvisoida. Varsinkin näillä keleillä kun kaupassa ei huvita ihan pikkusyiden takia juoksennella.

netta

Feel Berlin

Okei, blogi on ollut hiljaa. Ei olla taidettu kokkailla tai sitten siinä on onnistuttu. Mie oon tainnu syyä lähinnä noutoruokaa ja pakastepitsoja. Taas. Samalla kun oon katellut kuvia saksalaisesta ruokakulttuurista.

Olin tosiaan Berliinissä tuossa lokakuussa (hävettävän kauan aikaa sitten) ja on ollut tarkoituksena tehdä sitten postaus siitä, mitä siellä söin ja näin. No joo. Vähän tais hommat jäädä. Nyt viimein kuvia läpikatelleena ja kaukokaipuuta kokevana voin julkaista seuraavan faktan:

Kameran muistikortin mukaan elin viikon tämmösillä jutuilla. K-18. (ps. tuota possua en syönyt, se oli reissukaverin Raili-possu, meidän maskotti!)

Ylhäältä alas: Balzacin maailman paras omenakanelikahvi & hostellin 2 Carlsberg for 1 -tarjous; Potsdamin kermaan tehty latte; pubikierroksen kylmä kalja hiekkarannalla; jägershotit joita oli liikaa (free for the ladies tai free extra for every pint... ostin jopa kerran vettä ja sain jekun kaupan päälle); Shishabaarin tuoppi tarroineen; sekä lempparirafla White Trashin Litran kolpakot talon olutta. Toin mukani Suomeen yhden tuollaisen kolpakon. Olut vaan ei maistu yhtä hyvältä siinä.

Kaipaan Berliinin juom.. ruokakulttuuria.

- agnes

Ps. Tiedoksi hätääntyneille ja raittiusseuroille: söin siellä myös hostellin baarin, Belushi's Berlinin, hampurilaisaterioita, kevätrullia ja majoneesia; katukauppiaiden dönereitä; Hannibalin mozzarellapitsaa ja lohipastaa (Hannibal -ravintola Kreuzbergissä, käykää ja syökää!) ja olin tyytyväinen. Toki jokaiseen kaupunkiin sattuu virhearviointeja: sain myös maailman paskinta "taimenta" joka oli niin epic fail, että olisi sopinut jopa tämän blogin kokkauksiin. Mistä lähtien paistettu taimen on silliä smetanassa? Siinä raflassa - jonka nimeä en luojan kiitos muista - ei ollut mitään muuta hyvää kuin myöskin litran kolpakot ja lyhyt matka alakerran ruokakauppaan, jonka hevimieskassa osasi Suomea ja josta sai sixpäckin Becksiä kolmella eurolla (viinipullon eurolla), sekä läheisyys Alexanderplatzin Dönermestoihin.