Vuoden eka merkintä!

Tänään oli vähän kiire päivä. Herätä ei olisi huvittanut, ainakaan ajoissa. Ja muutenkin koko päivä ennen töihin lähtöä oli vähän sähläämistä. Aikataulut kusi, kaikki oli kadoksissa ja eväitä töihin piti puuhailla siinä kaiken ilon keskellä. Jääkaappi ammotti pakastimen kanssa kilpaa valkoisena tyhjyyttään, joten jämäkokkailuksi meni. Tein pasteijoita; täytteiksi kaikki vihanneksien loput, riisiä, juustoraastetta ja noin.

Ensimmäinen ylläri oli vihannesosaston paistossa, sillä yhtäkkiä huomasinkin valmistavani keittoa. Oli vissiin vähän mehukas tomaatti (tai sitten olin kovin inspiroitunut agnesin ah niin kauniista viemär... keitoista!), en keksi muuta selitystä tuolle yhtäkkiselle pannun vallanneelle nestemäärälle. Se niistä rapsakoiksi paistetuista paprikoista...

Suht kunnialla sain kuitenkin pasteijat taiteiltua uuniin ja sieltä pois, vaikka olin varma, että täytteet pursuaa ulos. Sen verran vetistä oli edelleen pasteijoihin sujahtanut täyte. Mutta ilmeisesti joskus jopa onnistun jossain! Jouduin kuitenkin nakkaamaan pasteijat heti uunista oton jälkeen laukkuun (säilytysrasiassa!), kun piti lähteä postin ja kirjakaupan kautta puurtamaan. Ilmeisesti laukkuaika oli ollut pasteijaparoille hieman liikaa, voi sitä yhteensulautuneisuuden määrää, joka mua odotti ruokatauon alussa.

Pahoittelen huonoa kuvalaatua. Töihin lähdin niin optimistisena onnistumisestani, että eihän mulla ollut kuin kännykän kamera näitä ikuistamaan....

Valitettavasti kuvista ei välity katastrofin koko laajuus. Oikeanpuoleinen pasteija oli tuosta etureunastaan kovasti litassa, ja taaempaa varmaankin useamman sentin enemmän koholla. Mutta maku ratkaisee, kuten mua jo FB:ssä lohdutettiin, ja se oli aivan hyvä!

netta

Netistä löydettyä

Sitä vaan piti sanomani, että MTV3:n nettisivut näyttävät ytimekkäästi summanneen tämän blogin sisällön. Ainakin tunnun tunnistavan itseni aika monesta kohdasta...!

netta

Kilpparileipä!

Lidlin rouhesämpyläpussin viimenen yksilö oli kyllä herttainen. Herra Kilpikonna, joka hitto vie hymyilee! Näättekö! Se jopa hymyilee!

Kyllä ne muut sämpylät oli ihan tavallisia pyöreitä muhkuroita hyvineen, mutta tämä. Voi että tämä. Toisaalta, en nälkäsenä halunnut jättää sitä vaan hengailemaan ja homehtumaan, joten näinhän sille sitten kävi:

Pahoittelen syvästi hyvin brutaalia teurastamista ja kurkuilla täyttöä, mutta... nälkä. Mikä ihana tekosyy.

- agnes

Makumatkalla

Kolme kuvaa eli kolme erittäin hyvää syytä miksi viihdyn turistinomaisilla Tallinnan päiväristeilyillä:

1. Meriaamiainen
Löytyy jugurttia, salaattia, tonnikalaa, piirakoita, silliä, tuoreita hedelmiä, munakasta, perunasalaattia, sämpylöitä, juustoa, kurkkua... ihan kaikkea mitä aamuisin haluaisit syödä mutta et kuitenkaan koskaan muista ostaa kotiin eikä sinulla juuri varaakaan ole. Ja mikäli ostat, niin ei siulla kuitenkaan ole aikaa sellaista aamuisin syödä - c'mon se on hyvä että kahvi naamaan kun pitää olla jo töissä. Aikaisin herääminen ei ole vaihtoehto.

2. Suhteellisen halvat erikoiskahvit
En tajua, miten ei tarvitse mennä kuin yhden lätäkön yli ja Laten hinnasta tippuu jo noin puolet pois. Ottakaapa mallia, suomalaiset kirskuriyrittäjät! Bonusta kahvin kaveriksi oli tietysti nauttia se kauniilla torilla istuen lampaantaljan päällä ja lämmitellen itse viltin alla. Kynttilätkin paloivat, aww.

3. Kolpakot
'Nuff said.

- agnes

Pitsapäivä!

Pidettiin taas rumien pitsojen pitsaperjantai. Agnes ja pikkuveli. Huomatkaa, että meillä on samat geenit niin ruuanlaittotaitojen kuin mielikuvituksen kanssa. Kysymys "voiko maissipalkoja laittaa pitsaan" ei kerinnyt kunnolla edes kaikua, kun velipoika oli ne sinne jo lykännyt. Arvostan!

Mumsmumsmumsmums.

- agnes

Flunssankarkoitusruoka

Hyvä lukija. Tunnista alla oleva ruokalaji ja saa siitä hyvää mieltä loppupäiväksesi. Voit palkkioksi taputtaa itseäsi selkään tai vapaavalintaisesti olkapäälle ja todeta olevasi maan mainio ihminen!

Tosiaan, toinen soppahan se siellä! Alkuviikon Linssi Soppasonnistumisen kunniaksi täräytin tulille toisenkin keittoruuan. Tästä tuli ihan puhdasverinen sosemössö, joten nimesin sen flunssankarkoitussopaksi. Olen nimittäin huomannut saman asian kuin lapset - jos tyhmänoloisen, pahanmakuisen tai ruman ruuan nimeää innovatiivisesti, niin johan alkaa maistua!

Kattilaan tuli viskottua satunnaisessa järjestyksessä seuraavat asiat
- kaksi valkosipulinkynttä
- puolikas punasipuli
- pakasterasiallinen kurpitsamössöä
- purkillinen säilykekantarellejä (ei muuten ole havaintoakaa että mistä nämä tulivat....)
- inkivääritahnaa, taas kerran ja tällä kertaa semmoinen reilu ruokalusikallinen
- currya puoli pussia kun vähän hurahti
- pippuria, suolaa, sitruunamelissaa, basilikaa, rakuunaa ja muskottipähkinää mukavat "hömpsyt"
- taas sitä soijarouhetta, allekirjoittaneen superruokaa
- puoli pussia perunamuusijauhetta joka muuten vispataan sinne sekaan!
- vettä
- viimeset vihreät linssit
- purkillinen halvinta kermaa mitä lähikaupasta löytyy

Vaikka työvaiheet näyttivät suht epäilyttäviltä, superblenderin ja kerman jälkeen kokonaisuus oli jo melkein hyvä. Pistin koristeeksi raejuustoa ja basilikaa ja totesin että kyllä se on rumakin ruoka taas kerran aika mainiota.

Että onnea vaan sille joka saa tästä tuholaisesta itselleen joskus ruuanlaittajan, kämppis kun ei nimittäin suostunut tulemaan edes keittiöön työvaiheiden aikana.... Eikä se tuota syö. Vaikka sitä on jättimäinen kattilallinen. Eh.

Palataan,

- agnes

Soppanen, Linssi Soppanen

Sillon kun on semmonen ihan helvetin kehno maanantai, niin ruuan pitää olla helppoa että sillä saa kiukun laantumaan. Maanantaisin ei jaksa myöskään välittää, että miltä se safka näyttää - kuten esimerkiksi alla olevan kuvan suhteellisen karun näköinen linssisoppa.

Linssisoppa oli kuitenkin sympaattista, lämmittävää ja täyttävää ruokaa. Vähän ku lohtusafkaa. Parastahan tässä on se, että on vielä terveellistä - voit vetää napaasi niin paljon ku jaksat ilman huolta huomisesta ja vyöllesi kertyvästä pelastusrenkaasta. Tai minä ainaki söin.

Uusi keittiöbravuurini, Linssi Soppanen, sisältää seuraavia asioita
- kourallinen Punnitse ja Säästä -firman papusekoitusta joka piti kokata jo eilen. Eli turposi jääkaapissa pienessä nesteessä kaksi päivää.....
- no joku kourallinen vihreitä linssejä, mitä sieltä kaapista nyt sattu käteen
- vähän soijarouhetta, semmonen pieni hujaus, tuosta noin!
- ketsuppia (kun tomaattimurska meni rumiin pitsoihin)
- katkaravunjämät pakastimesta (nämäki tais jäädä pitsoista yli)
- maissia (nämä on muute varmaan kämppiksen, noh, mitäs jätti ne pakastimeen)
- jotkut turkkilaisen jugurtin jämät, ihan vähän kermaa kun loppu kesken
- mausteita oman maun mukaan. Itse lykkäsin inkivääritahnaa (Pirkka), currya, sipulirouhetta, valkosipulirouhetta, jotain äitin kuivaamia yrttejä sekä peruspippureita ja suolaa.
- vettä

Eli kaikkia muita aineksia paitsi sitä maitotuotesatsia ja ketsuppia keitellään hiljalleen semmonen noin puolisen tuntia miedolla lämmöllä. Kannattaa ottaa paksupohjainen kattila ja unohtaa se porisemaan ikään kuin itsekseen. Kun alkavat näyttää pehmeiltä ja vesi haihtuneelta, hutkitaan vähän kauhalla sinne päin ja sekoitellaan kerma. Heitetään levy nollille ja odotellaan tekeytymistä 5 - 10 minuuttia. Sinä aikana ehtii hyvin hörppäsemään ensimmäiset ruokajuomat ja hymyillä edes vähän. Lopputuloksen tulee siis näyttää tältä:

Valehtelematta parasta soppaa ikinä.

- agnes