Ensimmäinen ylläri oli vihannesosaston paistossa, sillä yhtäkkiä huomasinkin valmistavani keittoa. Oli vissiin vähän mehukas tomaatti (tai sitten olin kovin inspiroitunut agnesin ah niin kauniista viemär... keitoista!), en keksi muuta selitystä tuolle yhtäkkiselle pannun vallanneelle nestemäärälle. Se niistä rapsakoiksi paistetuista paprikoista...
Suht kunnialla sain kuitenkin pasteijat taiteiltua uuniin ja sieltä pois, vaikka olin varma, että täytteet pursuaa ulos. Sen verran vetistä oli edelleen pasteijoihin sujahtanut täyte. Mutta ilmeisesti joskus jopa onnistun jossain! Jouduin kuitenkin nakkaamaan pasteijat heti uunista oton jälkeen laukkuun (säilytysrasiassa!), kun piti lähteä postin ja kirjakaupan kautta puurtamaan. Ilmeisesti laukkuaika oli ollut pasteijaparoille hieman liikaa, voi sitä yhteensulautuneisuuden määrää, joka mua odotti ruokatauon alussa.
Pahoittelen huonoa kuvalaatua. Töihin lähdin niin optimistisena onnistumisestani, että eihän mulla ollut kuin kännykän kamera näitä ikuistamaan....
Valitettavasti kuvista ei välity katastrofin koko laajuus. Oikeanpuoleinen pasteija oli tuosta etureunastaan kovasti litassa, ja taaempaa varmaankin useamman sentin enemmän koholla. Mutta maku ratkaisee, kuten mua jo FB:ssä lohdutettiin, ja se oli aivan hyvä!
netta
