Puolittamisen sudenkuopat

Vahinko-onnistumiset taisi jäädä siihen yhteen kertaan. Perusmeininki ihan tavallisten vahinkojen säestämänä jatkuu.

Ruokapirkka on kyllä ehtymätön inspiraation lähde tällaiselle "yksinkertaista ruokaa yksinkertaiselle ihmiselle" -periaatteella kokkaavalle. Löysinkin uusimmasta numerosta jauhelihakastikeohjeen, jota päätin kokeilla, sillä se ei vaikuttanut liian katastrofialttiilta. Ongelmia kuitenkin aiheutti se, että jauhelihaa ei löytynyt pakkasesta sitä reseptin vaatimaa 400g vaan korkeintaan puolet siitä. No resepti puoliksi, tuttua hommaa.

Toki reseptiä puolittaessa kannattaa muistaa se, että on oleellista laittaa jokaista ainesosaa puolet vähemmän, ettei käy niin kuin tässä tapauksessa että kaikkia muita meni se supistettu määrä paitsi jauhoja. Vaikka kuinka yritin kastiketta jatkaa vedellä mokan tajuttuani, siihen jäi silti valitettavan sementtinen yleisilme. Ehkä tästä opimme sen, että... No ei tästä kyllä opi yhtään mitään.

 Vaikka kuinka lautasta kallistaa, yhteisrintama pysyy ihailtavan tiiviinä...

Mutta hei jos muuraria tarviitte, niin saa ottaa yhteyttä! Laastia löytyy.

netta

Tein salaattia ja...

Kerran vuodessa voi vahingossa saada ruokarintamallakin aikaan taidetta.

netta

Punkkua! Makkaraa!

Ei kai tässä muuta kuin että nyt ollaan kerrankin mukana ajan hermoilla. Eilen ilmoitettiin Mötörhead Shiraz -viinin saapumisesta Suomeen, tänään Kotiteollisuuden lanseeramasta makkarasta. Allekirjoittanut ainakin aikoo vaihtaa sen iänikuisen pakastepitsansa näihin edes ensi kesäksi.

Helppoa pitäisi ruokailun olla kuin heinänteko, kuhan muistan eka paistaa makkarat ja sitte vasta korkata "Lemmyn".

Kuvat Taloussanomista sekä Järvi-Suomen Portin nettisivuilta, kuvankäsittely Paintista. Enkä muuten enää muista että miksi lisäsin tuon ristinnäköisen plussan tuohon. Joku idea siinä kai oli, mutta jäi taas kerran puolitiehen....

- agnes

Elämästä nauttimisen esteet

Kuten olen jo aiemminkin maininnut, työkalut ovat välillä erittäin tarpeellisia muutenkin kuin naulan paikalleen hakkaamisessa. Taannoin ostin laivalta kokeilumielessä pullon halpaa valkkaria "kun kuulosti hyvän makuiselta, hinta oli kohdallaan ja pullokin kovin sievä" (siinä oli pieniä punaisia, kimaltavia sydämiä... öh). Muutaman viikon päästä siitä tuli sitten tarve korkata kyseinen yksilö ja yllätys oli iloinen, kun huomasin, että pullossahan oli kunnon korkkikorkki. Ei siis mikään näppärä "pyöritä vähän rannetta ja juo itsesi autuuteen" -ratkaisu.

Koska suosin itse helposti (ja nopeasti!) avattavia pulloja, aseeni tämmöistä tuulimyllyä vastaan taisteluun typistyi kehnoon käsikäyttöiseen kierrevempeleeseen. No tuumasta toimeen, aimot kierrokset avaimeen ja pianhan kyseinen värkki olikin porautunut korkkiin. Toki sen jälkeen auttaisi kovasti ripeä kiskaisu, sitä seuraava poks-ääni sekä korkkivapaa pullo. Mutta näinhän ei tietenkään tässä blogissa käy. Kiskoin viritelmää naama punaisena mutta tuloksena oli yhtä tyhjän kanssa.

Onneksi Agnes on nestetasapainon ylläpitämisen ehdotonta eliittiä ja vinkkasikin, että vasaran naulanirroituspuolta kannattaa soveltaa myös tähän tarkoitukseen, ainoana erotuksena se, että naulan virkaa toimitti avaaja. Tuumasta toimeen, kiskonta käyntiin ja kyllähän se korkki sieltä kohosikin - noin puoli senttiä. Siinä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että jos väännän viritelmää enää milliäkään, pullon kaula vääntyy ja katkeaa. Lasinsirpaleinen viini ei omia makunystyröitani hivele, joten seuraavaksi oli edessä avaajan irtiväätäminen korkista ja seuraava suunnitelma.

(toim.huom. kuvaustilanne lavastettu jälkeenpäin, 

tosin korkki on juuri se korkki.)

Päätin, että kampeaminen on edelleen the juttu, mutta ei vasaran kanssa vaan avaajan avulla. Lähestymissuunta vaan vaihtui, joten ei kun avaaja reippaasti kiertymään kiinni korkin sivuun, ja armoton nytkytys, jonka seurauksena korkki nousi muutaman millin kerralla. Paikan vaihto kyljen toiseen reunaan ja saman toisto. Noin vartin reippaan tahkoamisen jälkeen kuuluikin siunattu poksahdus ja reitti jumalten juomiin oli vapautunut.

Mitä me tästä opimme on se, että A. tarkista jo ostohetkellä pullon korkkitilanne ja B. työkalut on edelleen pop keittiössä kuin keittiössä!

netta

Tuhon alkulähteillä - katastrofien kehityslaboratorio esittäytyy

Tässä vaiheessa ajattelin, että voisin esitellä keittiöni, eli sen maaperän, josta ruuanlaiton vaaralliselle ja haastavalle taipaleelle ponnistan. Asun pienehkössä yksiössä, jonka keittiö muodostuu kuvassa näkyvästä avokeittiöstä. Keittiössä on sekä hyvät että huonot puolensa. Itse asunnon kannalta se on näppärä, sillä se vie suhteellisen vähän tilaa. Mutta toisaalta taas kun pieneen tilaan pitää tunkea mahdollisimman paljon keittiötarpeistoa, koko saattaa olla kuin Gulliver-sadusta tuttu. Lilliputtimainen.

Edelliseen asuntoon verrattuna suurta plussaa on kuvassa näkyvä pöytätaso, jossa mahtuu vaikka kaulimaan sitä surullisenkuuluisaa Aasian mantereen kokoista pullataikinaa (ja todellakin, se meinasi siltikin valua reunoilta yli...). Edellisessä asunnossani oli niin järkyttävän pieni keittokomero, että sinne mahtui tasan yksi ihminen kerrallaan, eikä siellä ollut yhtään ylimääräistä työtasotilaa missään. Pizzataikinat tuli kaulittua olohuoneen lattialla ja muistelen edelleen suurella lämmöllä sitä kertaa kun sohvalla ollut vaatekasa tippui suoraan puoliksi kaulitun taikinan päälle.

Pientä miinusta ovat taas viehättävän minimalistinen jääkaappi sekä liesi, jonka veroista koossa en ole toista nähnyt. Sen kokoluokka on lähes identtinen mikroaaltouunini kanssa ja kuten skarpimmat saattoivat jo huomata, levyjä hellassa on tasan kaksi. Se nyt ei mikään suuri puute ole, sillä ikinä en ole niin abstraktia ruuanlaittoa harjoittanut, etteikö kahdella levyllä olisi pärjännyt, mutta se uuni. Se tuottaa aina välillä päänvaivaa. 

Piirakat, lasagnet, risotot sun muut standardiuunivuokaan mahtuvat ruuat siellä vielä paistaa  ongelmitta, mutta jos piirakkavuokani olisi halkaisijaltaan paria senttiäkään suurempi, se ei mahtuisi uuniin sisään. Suurinta päänvaivaa tuottavatkin mm. pizzataikinat, kääretorttupohjat, pannukakut sun muut "pellinkokoiset" reseptit, sillä uunipeltini koko on ehkä 2/3 normaalista. Siinä saa aina ositella reseptejä ja silti aina välillä huomata, että taikinaa tuli siltikin liikaa. Tai sitten aivan liian vähän. Tämä lisää ymmärrettävästi entisestään ruuanlaiton satunnaista haasteellisuutta täällä päin Suomea, mutta kuten itse jo aiemmin olen sanonut, niin aina voi (ja myös tulee) improvisoida!

netta

Hengettären helmet

Netta julkaisi jossain tuossa vuodenvaihteen tienoilla omia arkistojen aarteitaan, ja nyt taidan minäkin tehdä saman. Löysin joulukuvia etsiessäni seuraavat kotihengettäryyden helmet.

Erään kerran juhlittiin jotakin kemuja, ja lattiahan oli liukas edellisen siivouskerran jäljiltä. Meni vissiin liikaa tolua parketille.. Lopputulos kuitenkin oli se, että matto luisti lattialla kuin kengät Helsingin talvikelissä, ja pitihän siihen laittaa asiankuuluvat varoituskyltit.

Nooh, kyltit oli loppu niin käytettiin vissiin kelan kirjekuorta.

Viimekesän hittijuoma. Juoman koostumuksen ensimmäinen oikein arvannut kommentoija saa palkkioksi vapaavalintaisen, Ei Vaimomatskua -henkisen kodinhoito/ruuanlaitto-ohjeen.

Kun allekirjoittaneella oli viimeksi synttärit, osasivat kaverit arvata, etten tule tarjoilemaan syöntikelpoisia ruoka-annoksia,joten toivat he lahjaksi sellaisen. Koristelivat vielä lemppariorkesterini mukaan, eikö oo hieno!

Palaillaan.

- agnes

Näppärän kotikokin työkalupakki

Tänään päätin olla spontaani, reipas ja rohkea ja kokeilla tammikuun ruokapirkasta löytynyttä tonnikala-makaronigratiinin reseptiä lievin muunteluin. Oma versioni siis seuraava:

3dl raakaa makaronia
1 lihaliemikuutio
1 purkki tonnikalaa öljyssä
n. 10 kirsikkatomaattia pilkottuna
½ pussia pakastesipulikuutioita
tölkki yrttimaustettua paseerattua tomaattia (paljon parempia kuin tomaattimurskat, sillä näissä ei ole niitä ällöjä sattumia)
mausteita oman maun mukaan
päälle juustoraastetta

Siinä vaiheessa kun olin saanut makaronit keitettyä ja kaadettua uunivuokaan ja saattanut niiden seuraksi kattilassa kuullotetut sipulit, väriä ottaneet tomaatinpalat, paseeratun tomaatin plus mausteet ja päässyt siihen vaiheeseen että "Lisää enää tonnikala purkista ja törkkää koko komeus uuniin", huomasin että tölkinavaajaa ei löydy mistään, eikä säilykepurkin kannessa ole tietenkään sitä kaikenpelastavaa vedintä.

 Karu lähtökohta.

Työkaluhommiksihan se meni. Koska työkaluarsenaalini on varmaan kattavampi kuin keittiövälineiden (note to self: hanki tästä lähtien jokaista keittiövälinettä kaksi kappaletta ja säilytä kakkoskappaleet vaikka kassakaapissa!) niin apu löytyi sangen sukkelaan. Vasaran, tommoisen ihme-piikin, saksien, ruuvimeisselin ja jakoavaimen suosiollisella avustuksella sain nakerrettua kanteen sen verran suuren aukon, että mahduin sen kautta kampeamaan pitkää ja ohutta lusikanvartta käyttäen purnukan sisälmykset ulos. Toki reikää olisi voinut brutaalisti hakata suuremmaksi, mutta naapurit eivät ilmeisesti arvosta yöllistä vasarointia. Se hakkaaminen aiheutti myös tonnikalaöljyn viehättävän roiskumisen ympäri keittiötä.

 Ohessa työkalutarpeisto, joka jokaisella tulisi olla hätätilanteiden varalta.

 Vähän kuin säästöpossua olisi ryöstänyt. 

Tässä tapauksessa kumminkin loppu hyvin, kaikki hyvin. Ruoka onnistui vallan mainiosti ja voin suositella reseptiä lämpimästi. Kunhan vain ette pihtaile sen tonnikalan kanssa ja ostatte niitä kalliimpia purkkeja, joiden kansiin sisältyy ne kultaakin kalliimmat vetimet!
 

 netta

Helmikuuherkut

Seuraavat kaksi kuvaa havainnollistakoon allekirjoittaneen kokkaamista vähältä ajalta.

1) Jauhelihaahan ei sulatella ennenku pannulla erikokoisten sipulien kanssa.

2) Sievä puolen litran pullataikina saattaa hieman turvota, t. agnes + kämppis.

Nyt ois varmaan jo turvallista palata pakastepitsaan...

- agnes