Leipominen sujui sitäkin ratkiriemukkaammissa merkeissä. Ensinnäkin taikinasta tuli kaulinnan jälkeen arviolta Aasian mantereen kokoinen. Siihen sitten lappasin purkillisen vadelmahilloa päälle, ihme että hillo edes riitti. Sitten käärin taikinan kasaan, siitä tuli ehkä mun jalan paksuinen käärö. Siinä vaiheessa alkoi hieman arveluttaa, että kuinka ikinä saan siitä pötkylästä irroitettua pieniä sieviä viipaleita mun ostamia (ja tässä vaiheessa miniatyyrikokoisilta näyttäviä) leivontavuokia varten.
Viipaleet olivat ehkä kaksinkertaisia suhteessa siihen, paljonko taikinaa yhteen vuokaan olisi mahtunut, mutta taidolla ja loputtomalla päättäväisyydellä tungin taikinasiivut vuokiin. Hillosta puolet jäi pöydälle, sekä taikinakierteen hieno rakenne hajosi siirtovaiheessa niin, että vuokaan päästessään taikina oli lähinnä modernin taiteen ilmentymä epämääräisinä hillo-taikinanyssyköinä.
Pullat menossa uuniin...
Ja mikä parasta. Taikinasta, jonka reseptissä luvattiin että "tulee noin parikymmentä pullaa", tuli yhteensä 41 korvapuustia. Eikä edes mitään pientä piiperrystä, vaan muutama noista pullista paisui uunissa pienen marsun kokoisiksi. Taidan nyt pitää parin viikon tauon kaikesta kokkaamisesta ja syödä vain noutoruokaa. Ei mutta, mullahan on pullia parin viikon tarpeisiin... Voi tätä leipomisen iloa!
...ja tulossa sieltä.
netta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti