Maanantait tuntuu olevan monen ihmisen epäsuosiossa, niin myös täällä päin. Joskus mikään ei vaan suju vaikka kuinka yrittäisi skarpata, ja niin kävi tänään myös ruuanlaiton kanssa.
Kaikki alkoi siitä kun vatsa rupesi ilmoittelemaan, että olisi aika saada jotain apetta täytteeksi. Suunnaksi siis keittiö ja siellä odottikin illan epämieluisa näky numero yksi. Päivällä ostetut jugurtit olivat edelleen siinä, minne olin ne jättänyt, eli keittiön pöytätasolla. Naamakirjassa tehdyn pikagallupin jälkeen uskalsin siirtää nämä reilusti yli kolme tuntia huoneenlämmössä viettäneet purnukat jääkaappiin odottamaan parempia aikoja ja sain laitettua pastan keitinveden kattilaan ja tonnikalan sekä sipulin pannulle tulille.
Pienen tovin jälkeen tein uuden visiitin keittiöön tarkoituksena laittaa levyjä pienemmälle. No, aikeet meni hieman pieleen, sillä levyjähän ei nollaa pienemmälle voi laittaa... Uusi yritys siis, tarkkaavaisuutta peliin ja ruoka nyt ihan oikeasti lämpenemään.
Seuraavan hankaluuden arkiseen aherrukseen toi ruokien maustaminen. Olen hieman laiska tyyppi toisinaan ja koen ilmeisen hankalaksi pitää mausteita näppärissä sirotinpurkeissa. Jatkuva uusien purkkien ostaminen on aivan liian kallista ja purnukoiden täyttäminen pussien avulla nyt taas on disaster waiting to be happen. Eli kaadan mausteet suoraan pusseista. Valitettavan usein hyvin identtisistä sellaisista. Tämä taas saa silloin tällöin aikaan pieniä "ei näin" -elämyksiä.
Kaikki alkoi siitä kun vatsa rupesi ilmoittelemaan, että olisi aika saada jotain apetta täytteeksi. Suunnaksi siis keittiö ja siellä odottikin illan epämieluisa näky numero yksi. Päivällä ostetut jugurtit olivat edelleen siinä, minne olin ne jättänyt, eli keittiön pöytätasolla. Naamakirjassa tehdyn pikagallupin jälkeen uskalsin siirtää nämä reilusti yli kolme tuntia huoneenlämmössä viettäneet purnukat jääkaappiin odottamaan parempia aikoja ja sain laitettua pastan keitinveden kattilaan ja tonnikalan sekä sipulin pannulle tulille.
Pienen tovin jälkeen tein uuden visiitin keittiöön tarkoituksena laittaa levyjä pienemmälle. No, aikeet meni hieman pieleen, sillä levyjähän ei nollaa pienemmälle voi laittaa... Uusi yritys siis, tarkkaavaisuutta peliin ja ruoka nyt ihan oikeasti lämpenemään.
Seuraavan hankaluuden arkiseen aherrukseen toi ruokien maustaminen. Olen hieman laiska tyyppi toisinaan ja koen ilmeisen hankalaksi pitää mausteita näppärissä sirotinpurkeissa. Jatkuva uusien purkkien ostaminen on aivan liian kallista ja purnukoiden täyttäminen pussien avulla nyt taas on disaster waiting to be happen. Eli kaadan mausteet suoraan pusseista. Valitettavan usein hyvin identtisistä sellaisista. Tämä taas saa silloin tällöin aikaan pieniä "ei näin" -elämyksiä.
Velj... maustepussit kuin ilvekset.
Ensimmäinen mauste-erhe meinasi tulla siinä, että oli hyvin lähellä, ettei makaronia maustettu sitruunapippurilla sen tutun ja turvallisen valkopippurin sijaan. No, seuraavan kerran ei käynytkään yhtä onnekkaasti. Tonnikalakastike sai reippaan tupla-annoksen valkopippuria, sillä déjà vu -fiilis iski vasta siinä vaiheessa kun vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Ruuan kuitenkin söin, sillä muutakaan herkkuelämystä ei ollut talossa tarjolla.
No, aina ei voi onnistua. Eikä edes pidä, sillä mitä varten tämä blogi muuten olisi olemassa!
netta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti