Olin tosiaan Berliinissä tuossa lokakuussa (hävettävän kauan aikaa sitten) ja on ollut tarkoituksena tehdä sitten postaus siitä, mitä siellä söin ja näin. No joo. Vähän tais hommat jäädä. Nyt viimein kuvia läpikatelleena ja kaukokaipuuta kokevana voin julkaista seuraavan faktan:
Kameran muistikortin mukaan elin viikon tämmösillä jutuilla. K-18. (ps. tuota possua en syönyt, se oli reissukaverin Raili-possu, meidän maskotti!)
Ylhäältä alas: Balzacin maailman paras omenakanelikahvi & hostellin 2 Carlsberg for 1 -tarjous; Potsdamin kermaan tehty latte; pubikierroksen kylmä kalja hiekkarannalla; jägershotit joita oli liikaa (free for the ladies tai free extra for every pint... ostin jopa kerran vettä ja sain jekun kaupan päälle); Shishabaarin tuoppi tarroineen; sekä lempparirafla White Trashin Litran kolpakot talon olutta. Toin mukani Suomeen yhden tuollaisen kolpakon. Olut vaan ei maistu yhtä hyvältä siinä.
Kaipaan Berliinin juom.. ruokakulttuuria.
- agnes
Ps. Tiedoksi hätääntyneille ja raittiusseuroille: söin siellä myös hostellin baarin, Belushi's Berlinin, hampurilaisaterioita, kevätrullia ja majoneesia; katukauppiaiden dönereitä; Hannibalin mozzarellapitsaa ja lohipastaa (Hannibal -ravintola Kreuzbergissä, käykää ja syökää!) ja olin tyytyväinen. Toki jokaiseen kaupunkiin sattuu virhearviointeja: sain myös maailman paskinta "taimenta" joka oli niin epic fail, että olisi sopinut jopa tämän blogin kokkauksiin. Mistä lähtien paistettu taimen on silliä smetanassa? Siinä raflassa - jonka nimeä en luojan kiitos muista - ei ollut mitään muuta hyvää kuin myöskin litran kolpakot ja lyhyt matka alakerran ruokakauppaan, jonka hevimieskassa osasi Suomea ja josta sai sixpäckin Becksiä kolmella eurolla (viinipullon eurolla), sekä läheisyys Alexanderplatzin Dönermestoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti