Jätin taktisesti mainitsematta edellisessä postauksessa, että noita noin neljän kilon kurpitsoitahan oli kaksi. Yritin kovasti päästä eroon toisestakin, mutta siihen se jäi pöydälle vain kököttämään. Kukaan ei halunnut noin "suurta" kurpitsasatsia itselleen. Ei kuulemma mene kun ei sisällä lihaa.
Meillä pistetään kurpitsat mätsäämään pöytäliinaan..
No, minähän en lannistu. Edellisestä kurpitsasta keittelin soseet, nyt tästä päädyin raasteeseen ja kuutioihin. Että "voishan sitä tehä joskus kurpitsarisottoa..." No joo. Alkuperäinen suunnitelma oli toki tuhota se keittiössä, mutta jotenkin perussunnuntainen "katsonpa tässä samalla romanttisen komedian" -ajatusmaailma vei voiton. Noheva martta helvetistähän yhdisti siis nämä kaksi asiaa.
Työpiste ja välineet.
Koko areena. Huomaa telkkarissa "teeveeviiden" laatuleffan mainos.
Kurpitsan kanssa meni tällä kertaa kaikki vallan mainiosti. Kuten kuvistakin voi päätellä, tuli lohkoja ja raastetta. Keräsin myös siemet talteen, sillä ajattelin
Marttojen ohjeen avulla tehdä paahdettuja kurpitsansiemeniä. Ohje oli seuraava:
Paahdetut kurpitsan siemenetIrrota kurpitsan siemenet rihmoista tarkasti, mutta älä pese niitä. Levitä siemenet tasaisesti leivinpaperille. Lämmitä uuni 250 asteiseksi ja paista siemeniä noin 10 - 30 minuuttia, eli kunnes ne ovat vähän paahtuneet.Voit myös ennen paahtamista laittaa siementen päälle vähän suolaa, mutta ei välttämätöntä.
Tässä hommassahan ei käynyt sitten aivan yhtä hyvin. Uuni 250 astetta, 8 minuuttia ja lopputulos oli semisti käryävä sekä savua täynnä oleva keittiö. En taas tiedä missä meni vikaan. Ei nää nyt nätisti paahtuneilta näytä, eikä olleet ees hyviä. Pari söin, ihan testiksi, mutta lopulta piti vain kiikuttaa ne taloyhtiön roskikseen.
Semmosta tällä kertaa. Palataan, rakkaat lukijat. Katellaan jos tekis vaikka ens kerralla kurpitsahilloa.
- agnes
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti