30. joulukuuta 2010

Arkistojen aarteita

Kaivoin arkistoistani muutaman kuva-aarteen muistuttamaan siitä tosiasiasta, että toistaitoiseksi ruuanlaittajaksi ei tule yhdessä yössä. Se vaatii pitkäaikaista omistautumista asialle. Valitan kuvien laatua, osa on otettu joko kännykkä- tai antiikki(aka. filmi)kameralla paremman puutteessa.


Ensimmäisessä kuvassa tekeillä jotain muuta kuin tonnikalapastaa. Kyllä, satuin huomaamaan että jostain syystä tonnikala on ollut hämmentävän yleinen ruoka-aine postauksissani. Tein siis nakkikastiketta, kun huomasin kattilassa pilkistäneen Pacman-nakinpalan enkä voinut lopettaa nauramista...


Tässä taas testailin kaupan hyllyltä löytämääni kakkuainesta, jossa tarvitsi vain lisätä jauheen sekaan neste ja kakku oli paistoa vailla valmis. Toki nyt aattelin sitä testata, kun halpakin se vielä oli. Ja hyvää. Ainoa vaikeus oli kammeta kakku irti kakkuvuuasta kauniina kokonaisuutena.


Kerran leivoin myös muffinin. Kirjaimellisesti. Taikina laajentui uunissa ihan järjettömässä mittakaavassa ja sen jälkeen näyttikin että uunipellillä oli vain kaunis taikinan sekä paperivuokien yhteensulautuma. Maku oli silti erittäin mainio.


Viimeisestä en edes sano muuta kuin sen, että jokin meni pieleen. Hyvin, hyvin pahasti pieleen.


Tämän myötä hyvää uutta vuotta mun puolestani. Olkoon ensi vuosi vähintään yhtä materiaalirikas kuin tämäkin. 


netta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti