Koska suosin itse helposti (ja nopeasti!) avattavia pulloja, aseeni tämmöistä tuulimyllyä vastaan taisteluun typistyi kehnoon käsikäyttöiseen kierrevempeleeseen. No tuumasta toimeen, aimot kierrokset avaimeen ja pianhan kyseinen värkki olikin porautunut korkkiin. Toki sen jälkeen auttaisi kovasti ripeä kiskaisu, sitä seuraava poks-ääni sekä korkkivapaa pullo. Mutta näinhän ei tietenkään tässä blogissa käy. Kiskoin viritelmää naama punaisena mutta tuloksena oli yhtä tyhjän kanssa.
Onneksi Agnes on nestetasapainon ylläpitämisen ehdotonta eliittiä ja vinkkasikin, että vasaran naulanirroituspuolta kannattaa soveltaa myös tähän tarkoitukseen, ainoana erotuksena se, että naulan virkaa toimitti avaaja. Tuumasta toimeen, kiskonta käyntiin ja kyllähän se korkki sieltä kohosikin - noin puoli senttiä. Siinä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että jos väännän viritelmää enää milliäkään, pullon kaula vääntyy ja katkeaa. Lasinsirpaleinen viini ei omia makunystyröitani hivele, joten seuraavaksi oli edessä avaajan irtiväätäminen korkista ja seuraava suunnitelma.
(toim.huom. kuvaustilanne lavastettu jälkeenpäin,
tosin korkki on juuri se korkki.)
Päätin, että kampeaminen on edelleen the juttu, mutta ei vasaran kanssa vaan avaajan avulla. Lähestymissuunta vaan vaihtui, joten ei kun avaaja reippaasti kiertymään kiinni korkin sivuun, ja armoton nytkytys, jonka seurauksena korkki nousi muutaman millin kerralla. Paikan vaihto kyljen toiseen reunaan ja saman toisto. Noin vartin reippaan tahkoamisen jälkeen kuuluikin siunattu poksahdus ja reitti jumalten juomiin oli vapautunut.
Mitä me tästä opimme on se, että A. tarkista jo ostohetkellä pullon korkkitilanne ja B. työkalut on edelleen pop keittiössä kuin keittiössä!
netta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti